Nostalgia

Luonto on minulle ehtymätön lähde – sen värit, muodot, tekstuurit ja hiljaiset sävyt puhuvat suoraan sydämelleni. Kalliot, vesistöt ja vuodenaikojen herkät siirtymät johdattavat kättäni, kun uppoudun maalaamiseen. Työskentelyni on kuin keskustelua luonnon kanssa: välillä kuiskausta, välillä voimakasta aaltoa.

Värit ovat minulle kieli. Niiden kerrostumat, kontrastit ja yhteissoinnit heijastuvat maalauksissani samaan tapaan kuin metsässä tai meren äärellä – rauhassa, jännitteen ja levollisuuden välissä. Herkkyys on osa minua ihmisenä, ja se saa näkyä. Se elää jokaisessa siveltimenvedossa, jokaisessa osassa teostani.

Maalaaminen on minulle enemmän kuin tekemistä – se on olemisen muoto ja elämäntapani. Se on pysähtymistä, hiljentymistä, ja sisäisen maailman järjestämistä uudelleen. Se tuo mukanaan mielenrauhaa, jota hektisen arjen keskellä usein kaipaan. ​Se on myös muistutus minulle siitä, että on lupa hengittää ja on lupa tuntea.

Maanläheiset sävyt ovat sydäntäni lähellä. Niissä on jotai pysyvää, tuttua ja lohdullista. Rakkauteni luontoon on syvällä ja se näkyy – ei vain väreissä ja muodoissa, vaan koko työskentelyni ytimessä.