Periphery 1

Agneta Ekholm on helsinkiläissyntyinen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Victoriassa, Australiassa. Ekholmin töitä on esitelty useissa ryhmä- ja soolonäyttelyissä kansainvälisesti. Hänet tunnetaan minimalistisista, abstrakteista maalauksistaan, joissa värien hienovaraiset muutokset ja liukumat luovat Ekholmin oman, erottuvan tyylin.

Lähes kolmen vuosikymmenen ajan hiotulla maalausprosessilla Ekholm rakentaa kerros kerrokselta läpikuultavia ja puoliläpikuultavia kerroksia, joissa hetket ovat syvällisiä hallitun antautumisen kautta, antaen sattuman ja tarkkuuden esiintyä rinnakkain. Kuvat nousevat hitaasti esiin rakentaen, liuottaen ja hieroen pintaa, kunnes lopullinen kuva ilmestyy, ja jokainen ele muuttuu eräänlaiseksi jäljeksi – hengityksestä, ajasta, sisäisestä maisemasta.

”Työni syntyvät intuitiivisesta prosessista, joka avautuu suoraan kankaalle. Jokainen maalaus kehittyy hitaan, tarkkaavaisen vuoropuhelun kautta eleen, materiaalin ja muuttuvan havaintomaailman välillä. Pintaan nousevat kuvat ovat virtaavia ja tunnelmallisia, vihjaten liikkeestä, valosta tai luonnonvoimista asettumatta kuitenkaan kiinteään muotoon. Katsojat kuvailevat usein astuvansa tilaan, joka tuntuu tutulta mutta silti käsittämättömältä – paikkaan, jossa mielleyhtymät syntyvät, liukenevat ja uudistuvat.”

Tämä avoimuus on teokselle olennaista. Määritellyn narratiivin sijaan maalaukset kutsuvat pohdiskelevaan kohtaamiseen, jolloin jokainen ihminen voi kohdata teoksen oman sisäisen maisemansa kautta. Työskennellessään nopeasti kuivuvan akryylin ja veden kanssa Ekholm rakentaa kerroksia, jotka toistuvasti pestään pois, hierotaan pois tai muotoillaan uudelleen. Sattuma ja tarkkuus elävät rinnakkain kuvan vähitellen paljastuessa. Yhteen alueeseen voidaan palata päiväkausiksi vaiston eikä tarkoituksen ohjaamana. Prosessi on pikkutarkka, mukaansatempaava ja löytöihin perustuva.

Pidätetty paletti pitää huomion liikkeessä, sävyssä ja hienovaraisissa muutoksissa, jotka muokkaavat teoksen sisäistä rytmiä. Pinnoilla on hiljainen monimutkaisuus – kerroksellisia, ulotteisia ja eläviä tekonsa jälkien kanssa – vetäen katsojan hitaampaan ja syvempään vuorovaikutukseen. Työni vastustaa määrittelyä. Se ei ole peräisin kielestä, vaan hengityksestä, rytmistä ja muodon asteittaisesta esiinmarssista. Jokaisesta maalauksesta tulee ajan ja läsnäolon tallenne – kokemus, joka on mieluummin tunnettava kuin selitettävä.