loader image
kaikki julkaisut

Haastattelussa Mirja Ilkka

Mistä näyttelysi nimi tulee ja miten nimeät teoksesi?

Nimet tipahtavat jostain kun on aika nimetä työ, ja silloin siihen liittyy usein jotain omaa vitsiä pään sisällä. Se ei välttämättä avaudu katsojalle mitenkään. Monesti siinä tilanteessa on läsnä joku toinenkin ihminen, kun pitää keksiä nimi, ja hän saattaa heittää osuvan idean. Toisinaan nimi muhii jo maalatessa ja ohjaa työtä sen mukaan. Näyttelyn nimi Yövuoro tulee siitä, että valmistellessani tätä näyttelyä, oli vuoden pimein aika ja usein yö, kun maalasin. Koska en saanut nukuttua. Mutta näyttelyyn lopulta valikoituneista töistä melkein kaikki on kuitenkin syntynyt päivällä.

Kauniit teoksesi ovat utuisen tummia, mistä värimaailma on saanut alkunsa?

Maalatessani oli melko väritöntä, sekä ulkona että mielessä. Minua kiinnosti erityisesti tumma lämmin vihreä, jonka saa sekoittamalla keltaista ja mustaa. Töissä olevat värit kuvastavat senhetkisiä tunnelmiani.

Käytätkö jotain toistuvaa teemaa, tai elementtiä teoksissasi?

Toistuvasti erityisesti maljakossa lakastuvat ja kuivuvat kukat viehättävät. Värit alkavat jotenkin tiivistymään niissä, ja muodot korostumaan. Toisaalta elävien eläimien ja kasvien liike ja voima kiinnostaa. Usein joku sellainen innostaa maalaamaan, mutta sitten mielikuvitus vie minne milloinkin. Pidän yllätyksistä työn edetessä; kissa kävelee maalauksen yli tai alkaa satamaan. Neulaset tarttuvat reunoihin. Ne antavat vihjeen mihin suuntaan jatkaa, vaikka hetkellisesti hermostuttavatkin.

Missä työskentelet?

Tänä vuonna työskentelin Ruotsissa ja Suomessa. Tarvittaessa missä vaan, sisällä, ulkona, ladossa, junassa, ystävän olohuoneessa.

Onko jokin teos näyttelyssäsi Yövuoro erityisen tärkeä sinulle?

Tärkein teokseni on suuri tumma kukka-maalaus. Vietin Jyrki-ystäväni luona joulua ja seurasin pöydällä olevan kukan elämää. Pienempi maalaus samasta kukasta on nimeltään Marketta, koska arvelen että siitä lajikkeesta oli kysymys. Maalaukset syntyivät lopulta Skånessa.

Missä tai kenen kotona näet teoksesi? Kuka on mielessäsi, kun maalaat?

Mielessäni on jokin tunnelma ja idea, jonka haluaa kokeilla saako sen siihen kankaalle. Toivon maalattessa, että voin työlläni välittää jollekin, jotakin. Jos en muuta niin ainakin sitä, että kaikki voivat maalata. Maalatessa ensisijaisesti autan aivan vaan itseäni, että saa sen kerääntyneen energian ulos värein ja viivoin. Mutta rukoilen kyllä sen ihmisen puolesta, jonka silmiin työ osuu, että se tulisi oikeaan paikkaan ja aikaan. Oli se sitten missä vaan.

Mikä on mielestäsi taiteen rooli valitsevassa kriisi/poikkeustilanteissa?

Taide on kaikissa muodoissaan kaikkien omaisuutta. Sitä ei tarvitse mennä tekemään tai ostamaan, vaan se asuu ihmisessä. Nyt sille on aivan erinomainen mahdollisuus hiipiä esiin.