Lauri Nykopp

Lauri Nykopp

1957

Historia on pitkä. Alkaa vuodesta 1984. Hanasaaren Kulttuurikeskuksessa järjestettiin pohjoismaisten kulttuurikeskusten symposiumi. Hanasaaren johtaja Ann Sandelin oli 1983 Reykjavikin Norrena Husidin (eli pohjoismainen kulttuurikeskus) johtajana, ja näki Reykjavikissä silloin yhden konserttini ja Norrena Husidissa tekemäni performanssin. Olin heidän residenssissään, ja sitten ympäri Islantia, neljä viikkoa. Hän pyysi: ”tule pitämään luento taiteesta. Saat lähestyä aihetta taiteilijana, kun kaikki muut luennoitsijat ovat taidehistorioitsijoita tai kulttuuribyrokraatteja.” Lyhyt, noin 18 minuutin sanaton Luento taiteesta päättyi kaalin räjähdykseen. Tuoksu oli mahtava. Hanasaaren auditorio ja kaikki läsnäolijat olivat kaalissa, pieniä kaalin hiutaleita ja isompia paloja lensi kauas esiintymislavalta. Luentoni oli tietysti puhuttava skandaalin poikanen. Performanssitaide Suomessa oli kovin uutta. Kiinnostusta oli. Niin paljon, että esitin teoksen muun muassa Teatterikorkeakoululla Asko Mäkelän kanssa vetämäni ensimmäisen performanssitaiteen kurssin esityksissä, Kuvataideakatemiassa, Nykytaiteen festivaalissa Petit Palais’ssa Pariisissa, ja osana lukuisia konserttajani. Leena Kilpeläisen mustavalkokuvat esityksestä julkaistiin Helsingin Taidehallin näyttelyn yhteydessä kirjassa ”Performance 85”. 1986 siirryin liike-elämään – perustin CITY-lehden –, ja 1987 vastuulliseksi perheenisäksi. Taide jäi. Viisitoista vuotta kesti odysseiani, harharetki. 2012 Stefan Lindforsin bileissä Pauli Pentti kysyi: ”mikset enää tee räjäyttäviä konsertteja ja performansseja?” Vastasin: ”Kiinnostukseni on kuvataiteessa. Sen tekemisen rauhallinen tempo sopii mulle nykyään. Ja soolokonserttieni ja monien performanssien tekeminen vaati huippu-urheilijan fyysistä kuntoa.” Pauli: ”onko edes dokumentteja 80-luvun esityksistä?” Lauri: ”joitain kelvollisia konserttinauhoituksia, ja joistain valokuvia. Elokuvakalustolla kuvaaminen oli aivan liian kallista, ja videokameratkin olivat kalliita ja laatu heikkoa.” ”Mutta avain kaikkeen taiteeseeni Luento taiteesta on kyllä ollut mielessä.” Pauli: ”No tehdään siitä video.” 2013 syksyllä olin Taiken residenssissä Berliinissä. Ja Luento taiteesta iski mieleen. Aloin testailla sekuntikellon kanssa. 18 minuutin performanssi on videolla liian pitkä. Tiivistin ja lyhensin. Piirsin noin 10 minuutin storyboardin. Vein sen Pauli Pentille, joka siitä teki tuotantosuunnitelman ja budjetin. Noin 20.000. Pauli on elokuvatuottaja. Ja tarkoitus tietysti oli tehdä todella hyvä. Riittävää rahoitusta ei saatu. 2015 syksyllä ehdotin elokuvaohjaaja Leena Kilpeläiselle, joka oli lehtorina Turun Kuvataideakatemian elokuvalinjalla, että tehdään jotenkin oppilastyönä. Hyvä selkeä projekti, ja suurnopeuskuvaus ja VFX ovat varmasti hyödyllistä oppia. Karsimme vielä tuotannollisesti kalliita osia. Budjetti putosi paljon. Suurin kuluerä oli suurnopeuskameran vuokra 2000/pv. Keväällä 2016 näin ”No Film School”-nettisivustolla uutisen, että Sonyltä tulee uusi kamera, RX10-III, joka pystyy suurnopeuskuvaan ja maksaa alle 2000. Tämä uutinen vakuutti minut siitä, että pystytään tekemään. Kuvauspaikka Harakan saaressa Helsingissä, entisessä Puolustusvoimien Räjähdetekniikan laboratorion pienessä luentosalissa, oli ollut mielessäni jo kauan. Saaren rakennukset ovat nykyisin Helsingin Kulttuurikeskuksen taideresidensseinä. Suunnittelimme huolella Kilpeläisen kanssa. Hän tilan nähtyään halusi käyttää vain luonnonvaloa. Se pudotti taas kustannuksia. Tarkoitus oli että tämä statement tulee osaksi laaja retrospektiivistä näyttelyäni Silmän-kantamattomiin Mikkelin Taidemuseossa syyskuussa 2016. Turun Kuvataideakatemian elokuvaopiskelija Heiko (Fýr) Romu, jolla oli myös räjäytysluvat, rekrytoitiin mukaan. Ja sieltä myös toinen opiskelija Sonja Yrjölä, jolla oli VFX osaa¬mista. Päätimme että kuvataan performanssi-osuus. Ja sitten blue-screenillä kaalin räjähdys ja liitetään kuvaukset yhdeksi. Luennon kuvaukset, kahden hengen tiimillä, heinäkuussa 2016 Harakassa. Mutta yhtään Sony RX10-III kameraa ei ollut vielä tuolloin Suomessa. Kaalin räjäytys kuvattiin sitten Turussa joulukuussa 2016. Sitten materiaaleja seulottiin, leikattiin, tehtiin ääniraitaa jne keväällä 2017. Valmis teos kesäkuun alussa 2017. Ruotsin, englannin ja ranskankieliset versiot myös nyt. Teoksesta voidaan tehdä versio millä tahansa kielellä. Luento taiteesta sai ensiesityksensä 16.6.2017 ”Katajainen kansa”-näyttelyssä Mänty-harjulla, jossa se oli esillä koko kesän 2017. Yli 7000 kävijää näki sen. Olen teokseen tyytyväinen. Se on kiteytettyä ajatteluani taiteesta. Ja kun se on melkein äänetön, ja toimii ok isolla tv-ruudulla, aion liittää sen osaksi kaikkia tulevia yksityisnäyttelyitäni. Teosta ei panna internettiin. Älypuhelimen pienellä näytöllä ja huonolla äänentoistolla se ei toimi. Ehkä joskus niin, että se lähtee käyntiin vain jos katsojalla on vähintään 32-tuu-man HD-näyttö...
SAMALTA TAITEILIJALTA
UUDET

 

Loading