Pike Kokkonen

Pike Kokkonen 1968 Espoosta lähtöisin oleva Kokkonen on valmistunut taidemaalariksi 2004 ja on työskennellyt päätoimisena taidemaalarina vuodesta 2008. Kokkosella on työhuone Sipoossa Nikkilän Artborg 35:ssä, jossa hän on työskennellyt vuodesta 2009. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut lukuisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Taidemaalarina Kokkonen on tarinankertoja. Hän on tunnettu voimakkaista maalauksistaan, joissa usein esiintyvät eläinaiheet ovat inhimillisiä ja helposti lähestyttäviä. Hänen maalauksissaan katse on usein merkittävä osa tarinaa.

Näyttely Rajoilla kohdattua | Gumbostrand Konst & Formissa 18.8.-2.10.2022

Esillä oleva näyttelyni ”Rajoilla kohdattua” on jonkinlainen matkakertomus, jonka muodostavat maalaukselliset fragmentit, pienet palaset, joiden ympärille hahmottuu aikajana, elämänkaari. Tarinassa on alku ja loppu, syntymä ja kuolema, ja sen välissä on merkityksellisiä välähdyksiä – elämä. Maalaukseni päämotiiviksi on vuosien varrella muodostunut eläinaiheet, niistä rakkaimpina linnut. Maalausteni keskiössä on usein katse, jonka kautta haluan kohdata katsojan. Tavoitteena on, että hän pysähtyy hetkeksi ja saa kiinni tarinasta.

Mystinen, kunnioitusta herättävä korppi, johon liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia, on yksi eläinkunnan älykkäimmistä lajeista. Kotipihallani sen jokainen ylilento on juhlahetki. Tässä näyttelyssä korpin hahmo rakentaa raamit tarinalle, jossa se on ensimmäinen ja viimeinen. Korppi kulkee aikajanalla näennäisesti tarkkaillen, mutta voimakkaasti osallistuen.

Variksesta voisi ehkä sanoa, että se on korpin arkisempi versio. Resuinen varis saa hymyn huulille. Sen puuhissa on jotain syvästi inhimillistä ja siihen on helppo samaistua. Tarinassa varis kommentoi hieman sivusta, mutta tulee silti nähdyksi. Kauris motiivina on mielenkiintoinen. Siihen liittyvät vahvasti sellaiset adjektiivit kuten kaunis, viaton ja arka. Moni tunnistaa kielikuvan ”kauris ajovaloissa”. Kauriin katse on kiinnostava, koska se vangitsee katsojan – sitä on vaikea ohittaa. Nyt esillä olevassa näyttelyssä olen pyrkinyt kuvaamaan lapsuuden viattomuutta, nuoruuden uhmaa, keski-ikäisyyden jonkinlaista käännekohtaa ja vanhuuteen liitettävää kokemuksen tuomaa viisautta.
Näiden eläinten lisäksi tarinaan liittyy lapsi, kertoja, ikiaikainen kokija, joka ei koskaan oppinut pitämään itseään luomakunnan kuninkaana vaan hän on tasavertainen, yhtä kaiken kanssa. Aina. Lapsen kasvoilta kuvastuu huoli. Me tiedämme, että siihen on syynsä.

Ihminen huomaa usein ajan kulumisen vuodenaikojen vaihtelusta. Näitä rajapintoja korostamaan näyttelyssä on esillä kolme kasviaiheista maalausta kuvaamassa kevättä, kesää ja syksyä.

Näyttelyä on tukenut Taike.